tiistai 28. toukokuuta 2013

Kierrättäminen on kivaa


Vein pari viikkoa sitten paikalliseen kierrätyskeskukseen laatikollisen minulle tarpeettomia astioita ja kirjoja. Osa tavaroista oli jäänyt myymättä kirpputorilla ja osa ei ollut edes päässyt niin pitkälle. Tyhjin käsin minun ei tarvinnut palata kotiin. Kierrätyskeskuksesta tarttui mukaani vanha puinen työkalulaatikko, Brion perässä vedettävä mäyräkoira ja Muppet Show –muki. Sain kaksinkertaisen hyvän mielen. Pääsin turhista tavaroista eroon ja sain itselleni jotain tarpeellista. Toisen romu on toisen aarre, niinhän sitä sanotaan!

Aikaisemmin viikolla löysin paikalliselta kirpputorilta käyttämättömät Emile Henryn etanapannut neljällä eurolla ja kymmenellä eurolla käyttämättömät Marimekon käsipyyhkeet. Leijailin tuolloin kotiini! Minun on myönnettävä että etanapannut ovat edelleen paketissa. Pyyhkeet ovat kuitenkin kovassa käytössä.

Aikaisempia kierrätyskeskuksen löytöjä on myös
yksisilmäinen kultakala, joka on saanut nimekseen Blinky.
Se on yksi poikamme lempileluista.


Pyrin ostamaan käytettynä aina kaiken mahdollisen. Poikamme lelut ja vaatteet ovat lähes kaikki kirpputoreilta haalittuja ja samoin omat vaatteeni. Kierrän viikottain kauppareissulla paikalliset kirpputorit läpi ja aina kun saan käyttöön auton, lähden käymään naapurikunnissa. Joskus löydän enemmän aarteita ja joskus tulen tyhjin käsin kotiini. Kirpputoreilla kiertämisessä on oma jännityksessä, ikinä ei tiedä mitä vastaansa saa. 

Muutama viikko takaperin minulla kävi uskomaton tuuri. Löysin Grapponian tarjoilukulhon sekä Anita Wangelin vihreän peltipurkin. Poikamme sai oman pannun ja saappaat. Grapponiaan tai Anita Wangelin pelteihin en ole ikinä ennen törmännyt kirpputorilla.

Aarrejahdissa kirpputorilla. Grapponian kulho pääsi muiden
seuraan kirjahyllyn päälle. Anita Wangelin purkki on niin kaunis
etten luultavimmin ikinä kyllästy siihen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti